Pariisin ilmastosopimus voi muuttaa kaiken: VVT:n blogissa Eero Yrjö-Koskinen

Naomi Kleinin 600-sivuinen jättiteos Tämä muuttaa kaiken on ajankohtainen juuri nyt kun Pariisin ilmastokokous on saatu onnellisesti päätökseen. Vuosikymmeniä kestäneiden neuvottelujen jälkeen tuntui lohdulliselta että kansainvälinen yhteisö pääsi vihdoin yhteisymmärrykseen keskeisestä tavoitteesta: ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä alle kahteen asteeseen.

Yhteisen sitoumuksen muuttaminen käytännön toimenpiteiksi on jatkossa helpompaa, kun uudistuksia voi perustella kansainvälisellä sopimuksella. Tähän saakka sellainen on puuttunut, minkä seurauksena 75 prosenttia maailman energiatuotannosta perustuu yhä fossiilisiin polttoaineisiin.

Niiden vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön ovat nyt kaikkien tiedossa.

Klein kuvaa kirjassaan erityisesti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja kansalaisjärjestöjen taistelua fossiilisia polttoaineita tuottavia mahtiyhtiötä vastaan. Kirjoittajan sympatiat ovat vahvasti alkuperäiskansojen puolella, joiden suhtautuminen luonnon kiertokulkuun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön on nousemassa uuteen arvoon.

Klein uskoo voimakkaasti uusiin poliittisiin liikkeisiin, jotka hakevat vaihtoehtoja perinteiselle kapitalismille. Hän vaatii meitä kuluttamaan vihreämmin ja vähemmän sekä suosimaan kestävämpiä, vähähiilisiä ja lähellä tuotettuja tuotteita. Ennen kaikkea Klein korostaa poliittista oikeudenmukaisuutta, jotta perustarpeittensa tyydyttämisen kanssa kamppailevat ihmiset eivät ajaudu ilmastonmuutoksen maksumiehiksi. Kaikki tämä vaatii aivan uudenlaista ohjausta, jota kulutuksen jatkuvaan kasvuun perustuva talouspolitiikka ei ole toistaiseksi suosinut.

Klein ruoskii fossiilisia polttoaineita tuottavia yrityksiä epärehellisyydestä ja vastuuttomuudesta. Hän suomii erityisesti viime vuosikymmenellä Pohjois-Amerikassa alkanutta maakaasun ja öljyn vesisärötystä, joka muutti koko mantereen öljy- ja kaasuyhtiöiden temmellyskentäksi. Sen tuloksena Yhdysvallat muuttui muutamassa vuodessa maakaasun nettoviejäksi, ja sen riippuvuus öljyntuonnista laski dramaattisesti.

Monissa maissa, kuten Suomessa, uuteen tuotantotapaan suhtauduttiin aluksi myönteisesti, sillä se laski fossiilisten polttoaineiden hintaa maailmanmarkkinoilla. Lisäksi sen väitettiin vähentävän saastuttavamman kivihiilen käyttöä maailmassa. Tosiasiassa se lisäsi monien maiden fossiiliriippuvuutta heikentämällä kilpailevien energiamuotojen kannattavuutta. Samalla se siirsi uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta edistäviä investointeja vähintään kymmenellä vuodella.

Klein vaatii muutosta ihmiskunnan tapaan kohdella luontoa: sen sijaan että pakotamme sen palvelemaan tarpeitamme, meidän on opittava toimimaan vuorovaikutuksessa sen kanssa. Määräysvalta on muutettava vuoropuheluksi, jossa luonnon reunaehdot otetaan kaikessa huomioon. Tähän tarvitaan markkinoiden säätelyä, suurempaa tasa-arvoa ja vahvempaa julkista sektoria – asioita, joita vasemmisto on perinteisesti kannattanut.

Klein epäilee vasemmiston kykyä vastata tähän haasteeseen: ”Ympäristökriisin syvempi viesti – että ihmiskunnan tulee kuormittaa elämäämme ylläpitäviä järjestelmiä huomattavasti nykyistä vähemmän ja pikemmin elvyttää kuin kuluttaa luonnonvaroja – on (…) vasemmiston suurelle osalle yhtä valtava haaste kuin oikeistolle. Se on haaste niille ammattiliitoille, jotka yrittävät säilyttää likaisimmat työpaikat sen sijaan, että ne ajaisivat jäsenilleen heidän ansaitsemiaan puhtaita töitä. Se on haaste myös keskustavasemmistolaisten keynesiläisten ylivoimaiselle enemmistölle, joka yhä määrittelee taloudellisen menestyksen perinteisillä bruttokansantuotemittareilla riippumatta siitä, onko kasvun taustalla kestämätön luonnonvarojen käyttö.”

Pariisin sopimus tarjoaa mahdollisuuden talous- ja energiapolitiikan tarkistamiselle. Sopimus lisää vähäpäästöisiä energiamuotoja ja resurssitehokkuutta koskevaa kysyntää kaikkialla maailmassa. Tähän tilaisuuteen tulisi tarttua myös meillä Suomessa.

Fossiilienergiaa tuottavat yhtiöt tekevät varmasti kaikkensa Pariisin päätösten vesittämiseksi. Päästötavoitteet uhkaavat yhtiöiden kannattavuutta, jos käy ilmi että merkittävä osa maapallon jäljellä olevista fossiilisista varannoista pitää jättää hyödyntämättä.

Tästä saatiin esimakua Pariisin ilmastokokouksen aikana, kun kivihiilen maailmanmarkkinahinta alkoi voimakkaasti laskea. Fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden osalta Pariisin ilmastosopimus voi johtaa siihen että suuri osa yhtiöiden taseissa olevista jätti-investoinneista menettää lähivuosina arvonsa.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Vapaus valita toisin ry:n varapuheenjohtaja

Lue lisää: Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs. ilmasto, Into Kustannus Oy, 2015.