Naomi Kleinin 600-sivuinen
jättiteos Tämä muuttaa kaiken on
ajankohtainen juuri nyt kun Pariisin ilmastokokous on saatu onnellisesti
päätökseen. Vuosikymmeniä kestäneiden neuvottelujen jälkeen tuntui lohdulliselta
että kansainvälinen yhteisö pääsi vihdoin yhteisymmärrykseen keskeisestä tavoitteesta:
ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä alle kahteen asteeseen.
Yhteisen sitoumuksen
muuttaminen käytännön toimenpiteiksi on jatkossa helpompaa, kun uudistuksia voi
perustella kansainvälisellä sopimuksella. Tähän saakka sellainen on puuttunut,
minkä seurauksena 75 prosenttia maailman energiatuotannosta perustuu yhä fossiilisiin
polttoaineisiin.
Niiden vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön ovat nyt kaikkien tiedossa.
Niiden vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön ovat nyt kaikkien tiedossa.
Klein kuvaa kirjassaan
erityisesti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja kansalaisjärjestöjen
taistelua fossiilisia polttoaineita tuottavia mahtiyhtiötä vastaan.
Kirjoittajan sympatiat ovat vahvasti alkuperäiskansojen puolella, joiden
suhtautuminen luonnon kiertokulkuun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön on
nousemassa uuteen arvoon.
Klein uskoo voimakkaasti
uusiin poliittisiin liikkeisiin, jotka hakevat vaihtoehtoja perinteiselle
kapitalismille. Hän vaatii meitä kuluttamaan vihreämmin ja vähemmän sekä suosimaan
kestävämpiä, vähähiilisiä ja lähellä tuotettuja tuotteita. Ennen kaikkea Klein
korostaa poliittista oikeudenmukaisuutta, jotta perustarpeittensa tyydyttämisen
kanssa kamppailevat ihmiset eivät ajaudu ilmastonmuutoksen maksumiehiksi.
Kaikki tämä vaatii aivan uudenlaista ohjausta, jota kulutuksen jatkuvaan kasvuun
perustuva talouspolitiikka ei ole toistaiseksi suosinut.
Klein ruoskii fossiilisia
polttoaineita tuottavia yrityksiä epärehellisyydestä ja vastuuttomuudesta. Hän
suomii erityisesti viime vuosikymmenellä Pohjois-Amerikassa alkanutta maakaasun
ja öljyn vesisärötystä, joka muutti koko mantereen öljy- ja kaasuyhtiöiden
temmellyskentäksi. Sen tuloksena Yhdysvallat muuttui muutamassa vuodessa maakaasun
nettoviejäksi, ja sen riippuvuus öljyntuonnista laski dramaattisesti.
Monissa maissa, kuten
Suomessa, uuteen tuotantotapaan suhtauduttiin aluksi myönteisesti, sillä se
laski fossiilisten polttoaineiden hintaa maailmanmarkkinoilla. Lisäksi sen väitettiin
vähentävän saastuttavamman kivihiilen käyttöä maailmassa. Tosiasiassa se lisäsi
monien maiden fossiiliriippuvuutta heikentämällä kilpailevien energiamuotojen
kannattavuutta. Samalla se siirsi uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta
edistäviä investointeja vähintään kymmenellä vuodella.
Klein vaatii muutosta
ihmiskunnan tapaan kohdella luontoa: sen sijaan että pakotamme sen palvelemaan
tarpeitamme, meidän on opittava toimimaan vuorovaikutuksessa sen kanssa. Määräysvalta
on muutettava vuoropuheluksi, jossa luonnon reunaehdot otetaan kaikessa
huomioon. Tähän tarvitaan markkinoiden säätelyä, suurempaa tasa-arvoa ja
vahvempaa julkista sektoria – asioita, joita vasemmisto on perinteisesti
kannattanut.
Klein epäilee vasemmiston
kykyä vastata tähän haasteeseen: ”Ympäristökriisin syvempi viesti – että
ihmiskunnan tulee kuormittaa elämäämme ylläpitäviä järjestelmiä huomattavasti
nykyistä vähemmän ja pikemmin elvyttää kuin kuluttaa luonnonvaroja – on (…) vasemmiston
suurelle osalle yhtä valtava haaste kuin oikeistolle. Se on haaste niille ammattiliitoille,
jotka yrittävät säilyttää likaisimmat työpaikat sen sijaan, että ne ajaisivat
jäsenilleen heidän ansaitsemiaan puhtaita töitä. Se on haaste myös
keskustavasemmistolaisten keynesiläisten ylivoimaiselle enemmistölle, joka yhä
määrittelee taloudellisen menestyksen perinteisillä
bruttokansantuotemittareilla riippumatta siitä, onko kasvun taustalla
kestämätön luonnonvarojen käyttö.”
Pariisin sopimus tarjoaa
mahdollisuuden talous- ja energiapolitiikan tarkistamiselle. Sopimus lisää
vähäpäästöisiä energiamuotoja ja resurssitehokkuutta koskevaa kysyntää
kaikkialla maailmassa. Tähän tilaisuuteen tulisi tarttua myös meillä Suomessa.
Fossiilienergiaa
tuottavat yhtiöt tekevät varmasti kaikkensa Pariisin päätösten vesittämiseksi. Päästötavoitteet
uhkaavat yhtiöiden kannattavuutta, jos käy ilmi että merkittävä osa maapallon
jäljellä olevista fossiilisista varannoista pitää jättää hyödyntämättä.
Tästä saatiin esimakua
Pariisin ilmastokokouksen aikana, kun kivihiilen maailmanmarkkinahinta alkoi
voimakkaasti laskea. Fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden osalta
Pariisin ilmastosopimus voi johtaa siihen että suuri osa yhtiöiden taseissa
olevista jätti-investoinneista menettää lähivuosina arvonsa.
Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on Vapaus valita toisin
ry:n varapuheenjohtaja
Lue lisää: Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs. ilmasto, Into Kustannus
Oy, 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti