Maahanmuuttokeskustelun kahtiajako estää kehityksen: Jyrki Sipilä VVT:n blogissa

Tutkija Ismo Söderling arvioi että Suomessa voi olla 1,3 miljoonaa maahanmuuttajataustaista vuonna 2050. Suomi siis kohtaa lähivuosikymmeninä yhden historiansa suurimmista kulttuuris-yhteiskunnallisista muutoksista. Mutta missä viipyy vastuullinen maahanmuuttokeskustelu?

Maahanmuuttokeskusteluamme leimaavat yhtäältä äkkiväärät Ulos Suomesta! -kannanotot ja toisaalta monikulttuurisuutta ihannoiva ajattelu, joka ei siedä riitasointuja. Keskustelun retoriikalla ja sisällöillä on hyvin vähän tekemistä itse asian – arkipäivän maahanmuuton, kotoutumisen ja monikulttuuristumisen – kanssa. Onhan naiivia syyttää Suomessa asuvia pakolaisia maamme talousongelmista. Ja naiivia väittää, että monikulttuuriset työyhteisöt toimivat yhtä vaivattomasti kuin monokulttuuriset.

Voimakkaaseen polarisoitumiseen ei olisi varaa maahanmuuton mittavuuden ja hyvän hoitamisen takia. Maahanmuutto polarisoi Suomea ilman vastakkainasettelua luovaa yhteiskunnallista keskusteluakin. Maahanmuuttajat ovat sijoittuneet Suomessa pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja suurimpiin asutuskeskuksiin. Näin tapahtunee vastaisuudessakin. Tämä synnyttänee Suomeen yhä vahvemman jakolinjan niihin alueisiin, joissa maahanmuuttajia ei ole, ja niihin, joissa heitä on ja joihin heitä tulee lisää. Näin todellisuudet maassamme erkaantuvat toisistaan yhä enemmän.

Laajan yhteiskunnallisen maahanmuuttokeskustelun pitäisi käsitellä kriittisesti pulmakohtia, avartaa näkemyksiä ja synnyttää ratkaisuja, joiden avulla maahanmuuton haasteista selvitään. Miten hoidetaan tehokkaasti naapuruussovittelu ja asumisopastus? Miten maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytyminen ja radikalisoituminen estetään? Miten Suomeen muuttavan ihmisen mahdollista perhettä tuetaan eri tilanteissa nykyistä paremmin? Ja niin edelleen.

Suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä ja rakenteita täytyy oikeasti muuttaa ja uudistaa maahanmuuton vuoksi. Ei riitä, että vain kotoutumispolitiikan tavoitteiden osalta olemme kansainvälistä kärkeä, kuten tutkija Pasi Saukkonen sanoo. Maahanmuuttajille pitää tarjota todelliset mahdollisuudet päästä eteenpäin yhteiskunnassa. Tähän vaaditaan nykyistä suuremmat, todellisia tarpeita vastaavat resurssit.

Samalla maahanmuuttajilta voi vaatia enemmän. Voisi olla hyvä edellyttää Suomen asioiden osaamisen näyttämistä kokeella ennen kansalaisuuden myöntämistä. Näin tehostettaisiin Suomen asioiden oppimista ja sen myötä kulttuuris-henkistä kotoutumista.

Jyrki Sipilä

Kirjoittaja on Suomen Pakolaisavun hallituksen jäsen ja Helsingin aikuisopiston apulaisrehtori, joka on työskennellyt maahanmuuttajien koulutuksen parissa vuodesta 1991.

——————————————————————

”Vapaus valita toisin -yhdistys julkaisee verkkosivuillaan kirjoitussarjaa ajankohtaisista aiheista. Blogin kirjoittajiksi kutsutaan eri alojen asiantuntijoita. Blogia toimittaa VVT:n varapuheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.”

PTT liikkuu vaarallisilla vesillä: Eero-Yrjö-Koskinen VVT:n blogissa

Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus (PTT) tuottaa aika ajoin outoja selvityksiä. Kesän kynnyksellä se julkaisi selonteon EU:n energia- ja ilmastopolitiikan aiheuttamasta kustannuspaineesta teollisuudelle ja kotitalouksille (PTT työpapereita 159).

PTT:n mukaan EU-komission vuodelle 2030 asettamat energia- ja ilmastotavoitteet aiheuttavat suomalaisille kotitalouksille vuosittain arviolta tuhannen euron lisäkustannukset: Kustannusvaikutukset arvioitiin asumisen osalta 300-750 euron ja liikkumisen osalta 140-280 euron suuruisiksi vuodessa. Tieto uutisoitiin näkyvästi muun muassa Yleisradion TV-uutisissa.

Selvityksen pääviesti oli kuitenkin toisaalla: ilmasto- ja energiatavoitteiden arvioidaan maksavan suomalaiselle teollisuudelle yhteensä jopa 2,1 miljardia euroa vuodessa. Metsäteollisuuden osuus tästä olisi arviolta 800 miljoonaa euroa.

Arviosta oli vedettävissä vain yksi johtopäätös: sen pääviestinä tuntui olevan että ilmastopolitiikka aiheuttaa Suomelle kohtuuttomia lisäkustannuksia, eikä teollisuutta pitäisi enää rasittaa uusilla velvoitteilla.

Selvityksessä ei ollut millään tavoin arvioitu, millaisia myönteisiä vaikutuksia energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen lisääminen voisi tuoda suomalaiseen yhteiskuntaan. Saksassa uusiutuvat työllistävät ja enemmän ihmisiä kuin perinteinen, fossiilisiin ja ydinvoimaan perustuva energiasektori.

Vähemmälle huomiolle jäi myös tieto mille oletusarvoille PTT:n tutkimus oli rakennettu. Päästöoikeuksien hinta arvioitiin asettuvan vuonna 2030 hintahaarukkaan 20-50 euroa/CO2-tonni, kun taas sähkön arvioitiin maksavan 52-70 euroa/MWh.

Molemmat arviot ovat niin summittaisia, että niiden varaan on vaikea rakentaa varsinaisia politiikkatoimia. Sen sijaan ne soveltuvat populististen heittojen rakennusaineiksi tavalla, jonka PTT:n kaltaisen vastuullisen tutkimuslaitoksen tulisi ottaa vakavasti.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun PTT on tuottanut hämmentäviä arvioita. Samanlainen selonteko julkaistiin 2012 kaivostoiminnan taloudellisten hyötyjen ja ympäristö- ja hyvinvointivaikutusten arvottamisesta (PTT työpapereita 138). Tuolloisen tutkimuksen mukaan kaivosten taloudelliset hyödyt ovat viisinkertaisia niiden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin verrattuna. Ympäristöhaittojen arvottaminen jäi kuitenkin pahasti puolitiehen.

Selvityksen mukaan “ympäristöhaittojen laskelmassa eivät ole mukana mm. raskasmetalli-, sulfaatti- ja kemikaalipäästöt, eivätkä kaivosten vaikutukset virkistyskäyttöön, luontomatkailuun, tai luonnon monimuotoisuuteen uhanalaisia lajeja lukuun ottamatta. Myöskään muiden elinkeinojen kuin metsätalouden menetyksiä tai kaivostoiminnan sosiaalista haittaa ei ole voitu ottaa huomioon.”

Herää kysymys mitä virkaa tällaisilla analyyseilla on jos niissä käytetyt muuttujat ovat näin puutteellisia?

PTT:n epäonneksi kaivosselonteko julkaistiin vain muutama viikko ennen Talvivaaran ympäristökatastrofia. Sen jälkeen siihen ei ole enää julkisuudessa palattu. Toivottavasti näin käy myös energia- ja ilmastopolitiikan kustannuksia  koskevalle selvitykselle.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja.