VVT

VVT

maanantai 24. lokakuuta 2016

Tiekartta ulos Euroopan umpikujasta

EU:n entisen puheenjohtajan Herman Van Rompuyn johtama European Policy Centre on julkaissut tuoreen raportin aiheesta Countering a regressive and illiberal Europe, johon kannattaa tutustua myös meillä Suomessa. Raportissa käydään jäsentyneesti läpi Euroopan unionin nykytilaa. Raportti kuvaa yhteisöä, joka on kasvanut niin eripuraiseksi että yhteisymmärryksen löytäminen on yhä vaikeampaa.

EU:n puolustajat ovat perinteisesti vastanneet tällaisiin puheisiin toteamalla että unioni on aina kasvanut kriisien kautta. Tällä kertaa kuitenkin kriisejä on useita, ja ne vetävät yhteisöä eri suuntiin.

Talous- ja eurokriisien ohella unionia repivät geopoliittinen kriisi, terrorismin uhka sekä maahanmuutto- ja pakolaiskriisi. Jälkimmäinen on lisännyt eripuraa vanhojen ja uusien jäsenmaiden välillä sekä johtanut Ison-Britannian päätökseen erota unionista.

EU ei ole kyennyt ratkaisemaan näitä ongelmia kansalaisten toivomalla tavalla. Tämä on osaltaan ruokkinut unionia kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja sekä vahvistanut äärimmäisyysajattelua eri jäsenmaissa.

Tutkimuslaitoksen käsittelemässä ”polykriisissä” ei ole kyse ainoastaan unionin jatkuvuudesta vaan jostain paljon tärkeämmästä: eurooppalaisen elämäntavan turvaamisesta, joka perustuu avoimuudelle, vapaudelle sekä jäsenmaiden sisäiselle ja kansainväliselle yhteistyölle. Kasvava kansallismielisyys ja muukalaisviha johtavat helposti syviin ristiriitoihin, joista väkivaltaiset konfliktit eivät ole kaukana.

Raportti tarjoaa muutamia ohjeita, joita kannattaisi noudattaa, jotta vältymme ongelmien kärjistymiseltä:
  1. Keskitytään olennaiseen ja pyritään saamaan niissä myös tuloksia. Priorisoidaan mitkä asiat ovat EU:n tulevaisuuden kannalta olennaisia. Laajentamalla unionin toimintaa joka suuntaan ongelmat vain mutkistuvat entisestään.
  2. Arvioidaan globalisaation etuja ja haittoja, ja korjataan kurssia sen mukaisesti. Veropakolaisuuden suitsiminen, sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen ja ympäristöturvallisuuden puolustaminen EU:n sisällä ja kansainvälisessä kaupassa ovat askeleita oikeaan suuntaan. TTIP- ja CETA-neuvottelujen herättämä huoli kansalaisten keskuudessa osoittaa ettei unionin uskota kykenevän enää puolustamaan näitä perusasioita.
  3. Nostetaan täysjäsenyyden edut esille ja vältetään uusien jakolinjojen muodostuminen yhteisön sisälle. Jäsenmaiden on ymmärrettävä että etujen lisäksi niillä on myös velvollisuuksia, jotka on täytettävä jotta unioni säilyisi toimintakykyisenä. Meidän on kyettävä puuttumaan unionin sisällä tapahtuviin rikkomuksiin, minkä vuoksi yhteisten päätösten toimeenpanon valvontaa on tehostettava.
  4. Puututaan EU:n toimintaa panetteleviin kirjoituksiin jäsenmaissa. Se ei tarkoita sananvapauden rajoittamista vaan vääristelevien tietojen korjaamista sekä EU:n päätösten ja aikaansaannosten proaktiivista tiedottamista. Ennen kaikkea: lopetetaan unionin syyllistäminen kaikista ongelmista. EU on sitä mitä jäsenmaat haluavat ja päättävät. Sen epäonnistuminen on osoitus jäsenmaiden kollektiivisesta heikkoudesta.
Vapaus valita toisin ry. käsittelee näitä aiheita tuoreessa kirjassaan Hajoaako unioni? Kirjoituksia EU:n kohtalonkysymyksistä. Se sisältää asiantuntija-artikkeleita unionin tulevaisuudesta muun muassa historian, talouden, valtiosäännön, sukupuolten tasa-arvon, siirtolaisuuden ja pakolaiskysymysten sekä ympäristön näkökulmasta. 

Kirja julkistetaan Helsingin kirjamessuilla la 29.10. klo 15.00- 15.45 Messukeskuksen auditoriosalissa 201. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja

Lue lisää raportista:
EU@60 Countering a regressive & illiberalEurope

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kansainväliset sopimukset viitoittavat tietä tulevaisuuteen

EU on hyväksynyt kuluneen vuosikymmenen aikana useita sopimuksia, joilla on merkitystä myös elinkeinoelämän kannalta. Tuoreimmat esimerkit ovat viime vuodelta, jolloin allekirjoitettiin sekä Pariisin ilmastosopimus että hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuodelle 2030.

Ilmastosopimus oli näistä käänteentekevin, sillä se määrittelee pitkälle tulevaisuuteen kansainvälisen yhteisön tahtotilan. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen enintään kahteen asteeseen ohjaa tästä eteenpäin yritysten strategisia valintoja. Siitä saatiin ensimmäisiä vihjeitä lokakuussa, jolloin lentoyhtiöt pääsivät sopuun lentoliikenteen päästöjen kasvun pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä (HS 7.10.). Saksan liittoneuvosto hyväksyi puolestaan päätöslauselman, jonka mukaan polttomoottoreilla toimivien uusien autojen myynti kielletään vuoteen 2030 mennessä (Yle 11.10.). Ruandassa päästiin taas yhteisymmärrykseen ilmastolle haitallisten HFC-kaasujen rajoituksista (HS 16.10.).

Kansainväliset sitoumukset heijastuvat ennen pitkää myös lainsäädäntöön, jolloin ne muuttuvat normiohjaukseksi. Ne kannattaisi ottaa huomioon mieluummin etu- kuin jälkikäteen, jolloin olemme jo auttamattomasti jäljessä teknologisten innovaatioiden kehittämisessä.

Vastaavia uutisia on tulossa lisää lähiaikoina. Seuraavana listalla ovat todennäköisesti ympäristön kannalta haitalliset tuet, joiden luopumisesta sovittiin vuonna 2010 sovitussa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä koskevassa Nagoyan pöytäkirjassa ja sen sisältämissä Aichi-tavoitteissa. Haitallisia tukia koskeva määräaika on umpeutumassa vuonna 2020.

Sama koskee bioenergian kestävyyskriteereitä. EU-komissio julkaisee niistä esityksensä todennäköisesti joulukuun alussa. Tuolloin selviää katsooko se bioenergian ilmastoneutraaliksi kuten Suomen metsäteollisuudessa on ollut tapana. Kansainvälisissä keskusteluissa näkemykset ovat muuttumassa biomassan kannalta kielteisiksi. Perinteinen näkemys, jonka mukaan bioenergian käytöstä vapautuva hiilidioksidi palautuu ennen pitkää takaisin luonnolliseen kiertoon, ei herätä kaikissa vastakaikua. Piipun päästä mitattuna biomassa tuottaa enemmän päästöjä kuin kivihiili. Ihmiskunnalla ei ole aikaa odottaa vuosikymmeniä bioenergian käytöstä vapautuvan hiilen sitoutumista uuteen biomassaan.

Asia on kansallisesti hankala, sillä bioenergiaa tuottaviin laitoksiin on tehty merkittäviä investointeja. Taloudellisista seurauksista huolimatta tässä – kuten kaikissa tilanteissa – kannattaisi ottaa tosiasiat annettuina. Kansallisen menestyksen kannalta olisi viisasta satsata innovaatioihin, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon.

Kotimainen keskustelu bioenergian kestävyyskriteereistä varmasti kiihtyy mitä lähemmäksi EU-komission tiedonantoa päästään. 

Vapaus valita toisin ry. järjestää aiheesta seminaarin ke 30.11. klo 17-19 Tieteiden talolla. 
Tilaisuutta voi seurata myös suorana VVT:n verkkosivuilla julkaistavan linkin kautta.

Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja


Kuva: Jakob Tuggener, The Family of Man, 1955

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

EU:n kriisi syvenee entisestään


Unkarin kansanäänestys EU:n pakolaiskiintiöistä on tuore takaisku unionin toiminnalle. Britannian päätettyä viime kesänä irtautua EU:sta kritiikki sitä kohtaan on kasvanut etenkin Unkarissa ja Puolassa.

Kasvaneiden pakolaisvirtojen ja lisääntyneen maahanmuuton seurauksena populistiset ääriliikkeet ovat voimistuneet kaikkialla Euroopassa.

Pääministeri Viktor Orbanin hallituskausi on ollut surullista katsottavaa solidaarisuuden ja vastuunjaon puolesta toimiville eurooppalaisille.

Vaikka alle puolet unkarilaisista vaivautui osallistumaan 2.10. järjestettyyn kansanäänestykseen, selvä enemmistö niistä jotka äänestivät torjui EU:n johtajien vuosi sitten vaivalla sopiman 160.000 pakolaisen jakosuunnitelman. Unkarin osuus kiintiöstä olisi ollut vajaa 1300 pakolaista. Se oli Orbanin mielestä liikaa vaadittu.

Suunnitelma oli jo valmiiksi edennyt kehnosti. Vuoden aikana vain alle 8000 pakolaista on saatu siirrettyä sopimuksen mukaisesti uusiin kohdemaihin. 152.000 ihmistä odottaa edelleen sen toimeenpanoa. Unkarin kansanäänestyksen jälkeen sopimus uhkaa raueta lopullisesti. Se ei lupaa hyvää muullekaan EU-yhteistyölle.

Sama asetelma voi toistua ensi vuonna järjestettävissä Ranskan presidentinvaaleissa. Vaalien toiselle kierrokselle on mitä ilmeisimmin nousemassa Kansallisen rintaman Marine Le Pen ja konservatiivien Alain Juppé. Istuva presidentti Francois Hollande ja presidentin paikkaa uudelleen havitteleva Nicolas Sarcozy ovat molemmat niin epäsuosittuja ettei heillä uskota olevan mahdollisuuksia jatkoon.

Näissä asetelmissa Juppén uskotaan menestyvän parhaiten. Ranskassa, kuten myös Yhdysvalloissa tällä hetkellä, eletään kuitenkin pelonsekaisia hetkiä. Yksikin terrori-isku voi muuttaa asetelmia ääriehdokkaan hyväksi.

Le Penin valinta presidentiksi merkitsisi todennäköisesti umpikujaa koko Euroopan unionille. Le Pen on luvannut viedä maansa EU-jäsenyyden kansanäänestykseen, jos hänet valitaan Ranskan johtoon. Ranskan irtautuminen unionista olisi todennäköisesti kuolinisku sen toiminnalle: EU tuskin kestäisi sen keskeisen perustajajäsenen eroa.

Tämä olisi onneton lopputulos kaikille – eikä vähiten myös Suomelle.

EU:n jäsenmaissa kaivataan nyt kipeästi valistunutta ja monipuolista keskustelua unionin toiminnasta. Vapaus Valita Toisin ry. yrittää tehdä tässä oman osuutensa julkaisemalla lokakuussa kirjan EU:n tulevaisuudennäkymistä sekä järjestämällä aihetta koskevan seminaarin 7.12. Toivon että ne auttavat osaltaan ymmärtämään EU:n tilannetta ja kehitystarpeita.

Eero Yrjö-Koskinen, 
Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja

Kuva: Shiu-min Tsay. Welt Austellung der Photographie 1964.