Ison-Britannian
kansanäänestyksen tulos oli pysäyttävä kokemus jokaiselle, joka on seurannut läheltä
unionin toimintaa ja kehitystä. 17 miljoonan äänestäjän viesti on syytä ottaa
tosissaan, mikäli EU aikoo säilyä toimintakykyisenä. Keskeisen jäsenmaan
irtautuminen unionista on vakava varoitus, johon on pakko puuttua.
Äänestyksen jälkeisessä
uutisoinnissa painopiste on ollut Brexit-leirin perusteettomissa lupauksissa. Osa
väitteistä oli toki tekaistuja. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa että
kansanäänestyksen taustalla oli äänestäjien syvä turhautuminen, jota
EU:n itseriittoinen toiminta on osaltaan ruokkinut.
EU:lla on kolme keskeistä
ongelmaa, jotka on syytä ratkaista, mikäli se aikoo saada takaisin kansalaisten
luottamuksen. Ensimmäinen ongelma johtuu kiristyneen kansainvälisen kilpailun aiheuttamasta
rakennemuutoksesta, jonka seurauksena osa väestöstä kokee syrjäytyneensä tai jääneensä
paitsi yleisestä talouskehityksestä. Toinen ongelma liittyy itälaajentumisen
jälkeisen päätöksenteon heikentymiseen, jonka tuloksena yhteisymmärryksen
saavuttaminen Kreikan velkakriisin ja pakolaiskriisin kaltaisissa kysymyksissä
on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Kolmas ongelma koskee EU:n päätöksenteon
irrallisuutta ihmisten arjesta, jonka seurauksena harva tunnistaa unionin
merkitystä kansallista lainsäädäntöä ohjaavana tekijänä.
Ensimmäisen osalta
ratkaisun löytäminen lienee helpointa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo
on tuotava takaisin EU:n toiminnan keskiöön – muussa tapauksessa se menettää lopullisesti
valtakirjansa. Koheesio- ja rakennerahastojen ohella EU:n toimintaan on luotava
uusia välineitä, joilla kansalaisten syrjäytymistä ja eriarvoistumista voidaan
hillitä.
Toinen kysymys on EU:n
tulevaisuuden kannalta ratkaisevin: sen on viimein tunnustettava ettei yhteisen
rintaman tavoitteleminen päätöksenteossa ole nykyolosuhteissa järkevää.
Itälaajentumisen jälkeen EU:n jäsenmaat muuttuivat arvoiltaan ja tavoitteiltaan
niin heterogeenisiksi ettei yhteisymmärrystä tahdo enää syntyä, ja jos syntyy, lopputulos
on usein vesittynyt alkuperäiseen tavoitteeseen nähden.
EU:n on vihdoin
siirryttävä eritahtisen päätöksenteon aikaan, jossa saman mieliset maat voivat
halutessaan edetä muita nopeammin, ja jossa muut voivat noudattaa matalampaa
kunnianhimoa. Jäsenmaat ovat toistaiseksi vältelleet tällaista lähestymistapaa
peläten sen hajottavan unionin toimintaa. Lopputulos on ollut päinvastainen:
konsensuksen tavoittelu on vaikeuttanut päätöksentekoa, mikä on heikentänyt
unionin arvovaltaa entisestään.
Eritahtisesta
päätöksenteosta on jo kokemuksia muun muassa talous- ja rahaliiton sekä
Schengen-yhteistyön saralla. Sen laajentamista myös muuhun toimintaan ei pidä
epäröidä.
Ranskan ja Saksan
ulkoministerit ehtivät jo näyttää suuntaa julkaisemalla Brexit-äänestyksen
jälkeen kannanoton, jossa he suosittelivat yhteistyön tiivistämistä sisäisen
turvallisuuden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan, pakolaiskysymysten ja
maahanmuuton sekä talous- ja rahaliiton saralla.
Uudistuksiin ei pidä
kuitenkaan ryhtyä ellei niille löydy riittävää poliittista kannatusta. Tukea ei
saavuteta ellei EU-asioita kyetä avaamaan rivikansalaisille.
Kokemus on osoittanut
ettei viestintätyötä voi jättää yksin EU-toimielinten vastuulle. Niiden kyky
tavoittaa kansalaisia riittävän laajassa mitassa on rajallinen. Vastuu kuuluu
kaikille jäsenmaille, joiden intressissä on että ymmärrys unionissa käsiteltäviin
kysymyksiin paranee nykyisestä.
EU:n toiminta on saatava
nykyistä ymmärrettävämmäksi tuomalla sen sisältö lähemmäs kansalaisia. Tässä
valtiollisilla TV- ja radioasemilla on tärkeä rooli. Yleisradio on jo osaltaan
petrannut raportointiaan tuomalla EU-päättäjiä saman pöydän ääreen
haastateltaviksi ajankohtaisohjelmissa. Vastaavaa toivoisi myös muilta
toimijoilta.
Vapaus valita toisin ry.
kantaa kortensa kekoon julkaisemalla syksyllä kirjan EU-kysymyksistä. Kustannusyhtiö
Inton julkaiseman kirjan (Hajoaako unioni?) kirjoittajina on joukko alan
johtavia asiantuntijoita, joilta VVT on pyytänyt analyysiä EU:n tulevaisuudesta.
Kirjan voi tilata ennakkoon (hinta 22 euroa, sisältäen postikulut) lähettämällä
tilaajan tiedot
(nimi, postiosoite ja sähköpostiosoite) osoitteeseen vapausvalitatoisin@gmail.com
Eero
Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on
VVT:n puheenjohtaja ja Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri. Hän toimi Euroopan parlamentin virkamiehenä vuosina 1995-2002.
Kuva: Jeanloup Sieff. Welt Austellung
der Photographie 1964.