VVT

VVT

maanantai 29. toukokuuta 2017

EU:n rahoitusta mietitään uusiksi

EU:n talousarvion rahoituksen perustana oleva ns. omien varojen järjestelmä saattaa mennä lähivuosina uusiksi. Euroopan komission entinen kilpailukomissaari Mario Monti luovutti EU:n rahoitusta tarkastelleen työryhmän raportin tammikuussa Brysselissä.

Raportin sisältöä ei ole toistaiseksi juurikaan käsitelty julkisuudessa.

Työryhmän ehdotukset saattavat saada tulevaisuudessa lisäpontta sen jälkeen kun EU-myönteinen Emmanuel Macron valittiin Ranskan uudeksi presidentiksi.

EU:n nykyinen rahoitus perustuu pitkälti jäsenmaiden maksuosuuksiin, jotka vastaavat enintään 1,20 prosenttia niiden bruttokansantuotteesta. Nykyistä rahoitusjärjestelmää on pidetty ongelmallisena, koska siitä puuttuu mekanismi jolla ohjata EU:n talousarvion kautta kanavoitavien varojen käyttöä.

Rahoituksen sitominen selkeämmin tiettyihin politiikkatavoitteisiin toisi EU:n toimintaan lisää läpinäkyvyyttä ja tulosvastuuta. Lisäksi se osoittaisi että rahoitus tuottaa selkeää lisäarvoa, joka täydentää jäsenmaiden omia ponnistuksia samoilla toimintalohkoilla.

Työryhmä ehdottaa että EU:n omia varoja tulisi jatkossa suunnata EU:n keskeisten vastuualueiden hoitamiseen, kuten ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, energian sisämarkkinoiden kehittämiseen sekä jäsenmaiden fiskaalisten erojen kaventamiseen. Jäsenmaiden omaa rahoitusosuutta voisi pienentää vastaavasti.

EU:n talousarvio olisi tarkoitus muuttaa myös nykyistä ymmärrettävämmäksi. Tällä hetkellä rivikansalaisen on vaikea hahmottaa mitä rahoilla saadaan aikaiseksi, ja jäsenmaiden maksuosuudet tuntuvat katoavan EU-molokin kitaan.

Omia varoja koskevan järjestelmän tarkistaminen voisi työryhmän mukaan parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta yhtenäistämällä jäsenmaiden verotusta esimerkiksi arvonlisäveron ja yhteisöveron osalta. Se mahdollistaisi myös uudenlaisten ohjauskeinojen käyttöönoton, joilla voisi edistää oikeudenmukaisempaa verotusta ja torjua yhtiöiden harjoittamaa verosuunnittelua.

Muita työryhmän ehdottamia vaihtoehtoja ovat mm. hiilidioksidivero, sähkövero, fossiilisista polttoaineista perittävät maksut sekä välillinen vero EU:n ulkopuolella tuotetuille tuontitavaroille, joilla on korkeat päästöt.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella omien varojen kautta rahoitettavia, jäsenmaiden yhteistä etua edustavia toimintalohkoja voisivat olla EU:n sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, tutkimusta ja puolustusta edistävät toimet.

Työryhmän esitys siirtyy seuraavaksi EU:n toimielinten jatkovalmisteluun. Omia varoja koskeva uudistus on tarkoitus ottaa käyttöön tulevasta EU:n rahoituskehyksestä (2021-2027) päätettäessä.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja.

Lisätietoa EU:n budjetista

torstai 4. toukokuuta 2017

Pariisin tavoite karkaamassa ulottumattomiin

Science-lehti julkaisi toukokuussa kiinnostavan raportin Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämistä toimista maailmalla. Joukko eurooppalaisia tutkijoita päätti selvittää mitä joulukuussa 2015 allekirjoitetun sopimuksen toteuttaminen edellyttäisi käytännössä. Tulokset ovat hämmentäviä.


Raportista laaditusta yhteenvedosta käy ilmi että kansainvälinen yhteisö on kaukana Pariisin sopimuksen tavoitteista. Niiden saavuttaminen edellyttäisi seuraavia toimenpiteitä:

Energiantuotannon ja teollisuuden hiilipäästöt olisi puolitettava kerran kymmenessä vuodessa seuraavan 30 vuoden ajan. Toisin sanoen, nykyiset päästöt olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen vuoden 2030 päästöt olisi puolitettava vuoteen 2040 mennessä. Ja sama uudelleen vuoteen 2050 mennessä.

Vastaavasti maan muokkauksesta – kuten maa- ja metsätaloudesta – aiheutuvat nettopäästöt olisi saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä pitäisi tehdä samaan aikaan kun maapallon väestömäärä ja ruuantarve kasvavat.

Samalla ihmiskunnan tulisi lisätä voimakkaasti ilmakehässä olevan hiilidioksidin talteenottoa. Vuoteen 2050 mennessä meidän tulisi kyetä sitomaan 5 gigatonnia hiiltä vuodessa – toisin sanoen kaksi kertaa enemmän kuin mitä kasvillisuus ja maaperä tekevät tällä hetkellä maailmassa.

Tutkijoiden mukaan Pariisin sopimuksen toimeenpano edellyttäisi seuraavia välitavoitteita:

2020 mennessä

Kaikki maat luopuvat fossiilisten polttoaineiden tuista, jotka ovat tällä hetkellä 500 miljardin dollarin luokkaa vuodessa. Lisäksi niiden tulisi luopua uusien hiilivoimaloiden käyttöönotosta, pyrkiä hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä sekä ottaa käyttöön politiikkatoimia, kuten hiiliperusteisia maksuja ja puhtaan sähkön standardeja, jotka ohjaavat investointipäätöksiä yhteiseen suuntaan.

Vuoteen 2020 mennessä jokaisella kaupungilla ja suuremmalla yhtiöllä maailmassa tulisi olla hiilettömyyteen tähtäävät strategiat käytössä.

2020-2030

Hiilidioksidin hinnoittelun tulisi laajentua siten että se kattaisi käytännössä talouden kaikki tasot. C02-tonni maksaisi tuolloin keskimäärin 50 dollaria – eli noin kymmenen kertaa enemmän kuin tällä hetkellä.

Samaan aikaan energiatehokkuutta koskevat ohjelmat lyövät itsensä läpi kaikkialla yhteiskunnassa. Hiilivoiman käyttö ajetaan teollisuusmaissa alas, ja sen merkitys muissa maissa laskee voimakkaasti. Teollisuusmaat eivät enää myy lainkaan polttomoottoreilla toimivia autoja vuoden 2030 jälkeen. Henkilöautoilu muuttuu laajalti sähköiseksi, ja monet lyhyen matkan lentoyhteydet korvataan luotijunilla.

Lisäksi puhtaan energian tutkimukseen käytetyt resurssit kasvavat voimakkaasti ja ne keskittyvät erityisesti uuden akkuteknologian kehittämiseen, CCS-teknologian kulujen karsimiseen, teräksen ja betonin tuotannon vähäpäästöisyyden kehittämiseen, kestävän kaupunkisuunnittelun ja älykkään sähkönsiirtoteknologian edistämiseen sekä lentoliikenteen päästöjen leikkaamiseen.

2030-2040

Vuosikymmenen aikana teknologinen kehitys puhtaan energian saralla alkaa tuottaa hedelmää. Monet pohjoismaat ovat siirtyneet hiilivapaisiin sähköverkkoihin, ja suuri osa kuljetuksesta, lämmityksestä ja teollisuudesta on sähköistetty. Polttomoottoreilla toimivat autot ovat käymässä vähiin, ja merkittävä osa lentoliikenteestä perustuu biopolttoaineille tai vedylle.

Uudet rakennukset ovat pitkälti hiilineutraaleja, ja päästöttömien keinojen käyttö teräksen ja betonin tuotannossa on yleistä. Samaan aikaan ihmiskunta sitoo 1-2 gigatonnia hiiltä ilmasta joka vuosi, ja hiilen sidontaa pyritään edelleen kehittämään.

2040-2050

Vuosikymmenen alkuun mennessä useimmat eurooppalaiset maat ovat lähes hiilivapaita, ja suuri osa muista maista lähestyy tavoitetta vuosikymmenen loppuun mennessä. Energiantuotannossa ei synny juuri lainkaan hiilipäästöjä, joskin maakaasu toimii edelleen varalähteenä kriisitilanteiden varalta.

Hiiltä tulisi tuolloin sitoa ilmakehästä yli 5 gigatonnia vuodessa. Tavoite voi osoittautua ongelmalliseksi, mikäli se aiotaan saavuttaa esimerkiksi bioenergian tuotannossa syntyvää hiilidioksidia sitomalla ja varastoimalla. Mittakaava on yksinkertaisesti mahdoton, jos meidän on samaan aikaan tarkoitus ruokkia lähes 9 miljardia ihmistä. On siis todennäköistä että hiilipäästöjä energiantuotannossa ja teollisuudessa joudutaan leikkaamaan vielä nopeammin kuin mitä tutkijoiden tiekartassa ennustetaan.

Raportin sisältö pökerryttää jo sen vaatimustason vuoksi. Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä että kansainvälinen yhteisö olisi tiedostanut Pariisin sopimuksen toimeenpanon käytännön haasteita. Niiden sisäistäminen edellyttäisi asian käsittelyä kaikilla tasoilla, kuten YK:n ja EU:n toimielimissä, kansallisissa parlamenteissa ja kunnallisissa päätöksentekoelimissä.

Pariisin ilmastokokouksen jälkeen moni kuvitteli että ilmastonmuutoksen ongelma on saatu ratkaistua.  Tosiasiassa kaikki käytännön toimenpiteet jäivät tuolloin vielä avoimiksi. Puolitoista vuotta myöhemmin ongelman mittasuhteet ovat vähitellen valkenemassa. Kyse on suurimmasta haasteesta, jonka ihmiskunta on kohdannut.

Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja