Science-lehti julkaisi
toukokuussa kiinnostavan raportin Pariisin ilmastosopimuksen
edellyttämistä toimista maailmalla. Joukko eurooppalaisia tutkijoita päätti
selvittää mitä joulukuussa 2015 allekirjoitetun sopimuksen toteuttaminen
edellyttäisi käytännössä. Tulokset ovat hämmentäviä.
Raportista laaditusta yhteenvedosta käy ilmi että kansainvälinen yhteisö on kaukana Pariisin sopimuksen tavoitteista. Niiden saavuttaminen edellyttäisi seuraavia toimenpiteitä:
Energiantuotannon ja
teollisuuden hiilipäästöt olisi puolitettava kerran kymmenessä vuodessa
seuraavan 30 vuoden ajan. Toisin sanoen, nykyiset päästöt olisi puolitettava
vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen vuoden 2030 päästöt olisi puolitettava
vuoteen 2040 mennessä. Ja sama uudelleen vuoteen 2050 mennessä.
Vastaavasti maan
muokkauksesta – kuten maa- ja metsätaloudesta – aiheutuvat nettopäästöt olisi
saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä pitäisi tehdä samaan aikaan kun
maapallon väestömäärä ja ruuantarve kasvavat.
Samalla ihmiskunnan
tulisi lisätä voimakkaasti ilmakehässä olevan hiilidioksidin talteenottoa.
Vuoteen 2050 mennessä meidän tulisi kyetä sitomaan 5 gigatonnia hiiltä vuodessa
– toisin sanoen kaksi kertaa enemmän kuin mitä kasvillisuus ja maaperä tekevät tällä
hetkellä maailmassa.
Tutkijoiden mukaan Pariisin
sopimuksen toimeenpano edellyttäisi seuraavia välitavoitteita:
2020 mennessä
Kaikki maat luopuvat
fossiilisten polttoaineiden tuista, jotka ovat tällä hetkellä 500 miljardin dollarin
luokkaa vuodessa. Lisäksi niiden tulisi luopua uusien hiilivoimaloiden
käyttöönotosta, pyrkiä hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä sekä ottaa
käyttöön politiikkatoimia, kuten hiiliperusteisia maksuja ja puhtaan sähkön
standardeja, jotka ohjaavat investointipäätöksiä yhteiseen suuntaan.
Vuoteen 2020 mennessä
jokaisella kaupungilla ja suuremmalla yhtiöllä maailmassa tulisi olla
hiilettömyyteen tähtäävät strategiat käytössä.
2020-2030
Hiilidioksidin hinnoittelun
tulisi laajentua siten että se kattaisi käytännössä talouden kaikki tasot. C02-tonni
maksaisi tuolloin keskimäärin 50 dollaria – eli noin kymmenen kertaa enemmän kuin
tällä hetkellä.
Samaan aikaan
energiatehokkuutta koskevat ohjelmat lyövät itsensä läpi kaikkialla
yhteiskunnassa. Hiilivoiman käyttö ajetaan teollisuusmaissa alas, ja sen
merkitys muissa maissa laskee voimakkaasti. Teollisuusmaat eivät enää myy
lainkaan polttomoottoreilla toimivia autoja vuoden 2030 jälkeen. Henkilöautoilu
muuttuu laajalti sähköiseksi, ja monet lyhyen matkan lentoyhteydet korvataan
luotijunilla.
Lisäksi puhtaan energian
tutkimukseen käytetyt resurssit kasvavat voimakkaasti ja ne keskittyvät
erityisesti uuden akkuteknologian kehittämiseen, CCS-teknologian kulujen karsimiseen,
teräksen ja betonin tuotannon vähäpäästöisyyden kehittämiseen, kestävän
kaupunkisuunnittelun ja älykkään sähkönsiirtoteknologian edistämiseen sekä
lentoliikenteen päästöjen leikkaamiseen.
2030-2040
Vuosikymmenen aikana
teknologinen kehitys puhtaan energian saralla alkaa tuottaa hedelmää. Monet
pohjoismaat ovat siirtyneet hiilivapaisiin sähköverkkoihin, ja suuri osa
kuljetuksesta, lämmityksestä ja teollisuudesta on sähköistetty.
Polttomoottoreilla toimivat autot ovat käymässä vähiin, ja merkittävä osa
lentoliikenteestä perustuu biopolttoaineille tai vedylle.
Uudet rakennukset ovat
pitkälti hiilineutraaleja, ja päästöttömien keinojen käyttö teräksen ja betonin
tuotannossa on yleistä. Samaan aikaan ihmiskunta sitoo 1-2 gigatonnia hiiltä
ilmasta joka vuosi, ja hiilen sidontaa pyritään edelleen kehittämään.
2040-2050
Vuosikymmenen alkuun
mennessä useimmat eurooppalaiset maat ovat lähes hiilivapaita, ja suuri osa
muista maista lähestyy tavoitetta vuosikymmenen loppuun mennessä.
Energiantuotannossa ei synny juuri lainkaan hiilipäästöjä, joskin maakaasu
toimii edelleen varalähteenä kriisitilanteiden varalta.
Hiiltä tulisi tuolloin
sitoa ilmakehästä yli 5 gigatonnia vuodessa. Tavoite voi osoittautua ongelmalliseksi,
mikäli se aiotaan saavuttaa esimerkiksi bioenergian tuotannossa syntyvää
hiilidioksidia sitomalla ja varastoimalla. Mittakaava on yksinkertaisesti
mahdoton, jos meidän on samaan aikaan tarkoitus ruokkia lähes 9 miljardia
ihmistä. On siis todennäköistä että hiilipäästöjä energiantuotannossa ja
teollisuudessa joudutaan leikkaamaan vielä nopeammin kuin mitä tutkijoiden
tiekartassa ennustetaan.
Raportin sisältö
pökerryttää jo sen vaatimustason vuoksi. Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä
että kansainvälinen yhteisö olisi tiedostanut Pariisin sopimuksen toimeenpanon
käytännön haasteita. Niiden sisäistäminen edellyttäisi asian käsittelyä
kaikilla tasoilla, kuten YK:n ja EU:n toimielimissä, kansallisissa
parlamenteissa ja kunnallisissa päätöksentekoelimissä.
Pariisin ilmastokokouksen
jälkeen moni kuvitteli että ilmastonmuutoksen ongelma on saatu ratkaistua. Tosiasiassa kaikki käytännön toimenpiteet
jäivät tuolloin vielä avoimiksi. Puolitoista vuotta myöhemmin ongelman
mittasuhteet ovat vähitellen valkenemassa. Kyse on suurimmasta haasteesta,
jonka ihmiskunta on kohdannut.
Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti