Kansainväliset sopimukset viitoittavat tietä tulevaisuuteen

EU on hyväksynyt kuluneen vuosikymmenen aikana useita sopimuksia, joilla on merkitystä myös elinkeinoelämän kannalta. Tuoreimmat esimerkit ovat viime vuodelta, jolloin allekirjoitettiin sekä Pariisin ilmastosopimus että hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuodelle 2030.

Ilmastosopimus oli näistä käänteentekevin, sillä se määrittelee pitkälle tulevaisuuteen kansainvälisen yhteisön tahtotilan. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen enintään kahteen asteeseen ohjaa tästä eteenpäin yritysten strategisia valintoja. Siitä saatiin ensimmäisiä vihjeitä lokakuussa, jolloin lentoyhtiöt pääsivät sopuun lentoliikenteen päästöjen kasvun pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä (HS 7.10.). Saksan liittoneuvosto hyväksyi puolestaan päätöslauselman, jonka mukaan polttomoottoreilla toimivien uusien autojen myynti kielletään vuoteen 2030 mennessä (Yle 11.10.). Ruandassa päästiin taas yhteisymmärrykseen ilmastolle haitallisten HFC-kaasujen rajoituksista (HS 16.10.).

Kansainväliset sitoumukset heijastuvat ennen pitkää myös lainsäädäntöön, jolloin ne muuttuvat normiohjaukseksi. Ne kannattaisi ottaa huomioon mieluummin etu- kuin jälkikäteen, jolloin olemme jo auttamattomasti jäljessä teknologisten innovaatioiden kehittämisessä.

Vastaavia uutisia on tulossa lisää lähiaikoina. Seuraavana listalla ovat todennäköisesti ympäristön kannalta haitalliset tuet, joiden luopumisesta sovittiin vuonna 2010 sovitussa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä koskevassa Nagoyan pöytäkirjassa ja sen sisältämissä Aichi-tavoitteissa. Haitallisia tukia koskeva määräaika on umpeutumassa vuonna 2020.

Sama koskee bioenergian kestävyyskriteereitä. EU-komissio julkaisee niistä esityksensä todennäköisesti joulukuun alussa. Tuolloin selviää katsooko se bioenergian ilmastoneutraaliksi kuten Suomen metsäteollisuudessa on ollut tapana. Kansainvälisissä keskusteluissa näkemykset ovat muuttumassa biomassan kannalta kielteisiksi. Perinteinen näkemys, jonka mukaan bioenergian käytöstä vapautuva hiilidioksidi palautuu ennen pitkää takaisin luonnolliseen kiertoon, ei herätä kaikissa vastakaikua. Piipun päästä mitattuna biomassa tuottaa enemmän päästöjä kuin kivihiili. Ihmiskunnalla ei ole aikaa odottaa vuosikymmeniä bioenergian käytöstä vapautuvan hiilen sitoutumista uuteen biomassaan.

Asia on kansallisesti hankala, sillä bioenergiaa tuottaviin laitoksiin on tehty merkittäviä investointeja. Taloudellisista seurauksista huolimatta tässä – kuten kaikissa tilanteissa – kannattaisi ottaa tosiasiat annettuina. Kansallisen menestyksen kannalta olisi viisasta satsata innovaatioihin, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon.

Kotimainen keskustelu bioenergian kestävyyskriteereistä varmasti kiihtyy mitä lähemmäksi EU-komission tiedonantoa päästään. 

Vapaus valita toisin ry. järjestää aiheesta seminaarin ke 30.11. klo 17-19 Tieteiden talolla. 

Tilaisuutta voi seurata myös suorana VVT:n verkkosivuilla julkaistavan linkin kautta.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja

Kuva: Jakob Tuggener, The Family of Man, 1955