VVT järjestää neljän työllisyysseminaarin sarjan keväällä 2017. Tiedot
seminaarien sisällöistä, ajoista ja paikoista ovat VVT:n kotisivulla.
Seminaarisarjan keskeisin kysymys on rakennetyöttömyys. Mistä siinä on kyse
ja mitä sille pitäisi tehdä?
Suomi
|
Ruotsi
|
Norja
|
Tanska
|
Islanti
|
|
Työllisyysaste 2015
- työllisten osuus
kaikista
15-64-vuotiaista
|
68
|
76
|
75
|
73
|
84
|
Työllisyysaste 2013,
kun osa-aikaiset
työsuhteet on
muunnettu kokoaikaisiksi
|
65
|
68
|
…
|
64
|
…
|
Työttömyysaste 2015
– työttömien osuus
15-64-vuotiaista
työllisistä ja työttömistä
|
9,6
|
7,6
|
4,5
|
6,3
|
4,2
|
Aktiivisen
työvoimapolitiikan menot
% bkt:sta 2014
|
0,91
|
1,08
|
0,37
|
1,60
|
…
|
Taulukon toisella
rivillä työllisyysaste suhteutetaan tehtyyn työmäärään muuntamalla osa-aikatyöt
kokoaikatyötä vastaavaksi. Suomessa on suhteellisen vähän osa-aikaisia ja siten
Suomessa tehdään työntekijää kohden enemmän työtunteja.
EU-maiden
työllisyysasteiden keskiarvot ovat molemmilla tavoin laskettuna tuntuvasti
kaikkien Pohjoismaiden työllisyysasteen alapuolella.
Työnvälitystilastojen
mukaan Suomessa oli vaikeasti työllistyviä eli rakennetyöttömiä 200 000
joulukuun lopussa 2016. Heistä 120 000 oli yli vuoden työttömänä olleita ja loput
olivat toistuvaistyöttömiä. Kun mukaan lasketaan vielä puolet työvoimahallinnon
järjestämissä palveluissa ja työvoimakoulutuksessa
olevista, saadaan rakennetyöttömien määräksi noin 250 000. Tuntuva osa
rakennetyöttömistä, noin 20 000, on nuoria alle 25-vuotiaita.
Työpankkikokeilun
johtaja Aarne Kuusi arvioi, että näistä
ehkä 25 % on täysin töihin kykeneviä, tarvitaan vain työpaikka ja halu
työn vastaanottamiseen, 25 % on työkykyisiä lyhyen koulutuksen tai vastaavan
seurauksena, 25% vaatii pitkiä toimenpiteitä ja 25 % on jokseenkin vailla
työllistymisen näköaloja ja he kuuluvat sosiaalitoimen piiriin.
Jotta päästäisiin
hallituksen tavoittelemaan 72 %:n työllisyysasteeseen, pitäisi työllisiä olla
noin 150 000 nykyistä enemmän. Sillä olisi VM:n mukaan ratkaiseva merkitys
kestävyysvajeen ratkaisemissa. Rakennetyöttömistä tulisi siis valtaosa
työllistää.
Onko aktiivinen
työvoimapolitiikka lisännyt työllisyyttä ja vähentänyt rakennetyöttömyyttä? Vai
olisiko hyvä vähentää aktiivisen työvoimapolitiikan aiheuttamia häiriöitä
työmarkkinoilla? Onko työttömyys- ja muu sosiaaliturva aiheuttanut enemmän
kannustinloukkuja vai enemmän voimaannuttanut työttömiä?
Vertaillaan USA:han,
jossa luotetaan Pohjoismaita enemmän markkinoihin. USA:ssa sekä aktiivisen
työvoimapolitiikan että työttömyysturvan menojen osuus bruttokansantuotteesta
ovat kymmenesosa Suomen vastaavista osuuksista. Työllisyysaste on USA:ssa sama
kuin Suomessa. Vuonna 2015 oli 25-54-vuotiasta miehistä Suomessa 10,4 % ja USA:ssa 11,7 % työvoiman ulkopuolella.
Aktiivisesta työvoimapolitiikasta ja työttömyysturvasta luopuminen ei siis
näytä ratkaisevan rakennetyöttömyyden ongelmaa.
Miten erilaiset
aktiivisen työvoimapolitiikan keinot kohdistuvat edellä arvioituihin rakennetyöttömyyden
neljänneksiin? Mihin neljännekseen ja miten tehokkaasti vaikuttaa tehokas
työnvälitys, miten palkkatuen käyttö työpankissa, sosiaalisissa yrityksissä ja
muissa muodoissa, miten raskaammat työvoimapolitiikan keinot, kuten työpajat ja
varsinaiset suojatyöpaikat?
Voisiko työtakuu tai
Paltamon malli (jokaiselle työkykyiselle ja työhaluiselle järjestetään
työpaikka) olla mahdollinen ja merkittävä ratkaisu? Miten vaikuttaa työkokeilu
ja työvoimakoulutus? Mikä merkitys on klubitaloilla ja muunlaisilla ylläpitävillä
ja ohjaavilla palveluilla? Mikä on ja voisi olla kuntouttavan työtoiminnan
tehtävä ja määrä? Olisiko jonkinlainen osallistumistulo tarpeellinen osaratkaisu?
Mihin työvoimapolitiikan keinoihin tulisi erityisesti panostaa ottaen huomioon
rakennetyöttömyyden neljännekset? Millainen olisi tehokas rakennetyöttömyyden
vähentämisen ohjelma?
Miten ratkaisevaa
rakennetyöttömyyden vähentämisessä on yleinen talouspolitiikka? Miten vaikuttaa
valtiontalouden välitöntä tasapainottamista ja leikkauksia korostava ja miten
kysynnän elvyttämistä korostava talouspolitiikka? Mikä merkitys on
rakenteellisella uudistuksilla? Mitä olisi opittavissa Islannista ja siitä,
että Ahvenanmaalla vuonna 2014 työllisyysaste 18-64-vuotiasta oli 82 % ja
työttömyysaste oli 4,4 % työvoimasta (18-64-vuotiasta)? Missä määrin on kyse
kulttuurisista tekijöistä?
Näitä kysymyksiä
käsitellään kevään 2017 neljässä työllisyysseminaarissa. Ensimmäinen seminaari
oli 14.2 ja se on katsottavissa ja sen aineistoa luettavissa VVT:n kotisivulla.
Jouko Kajanoja
Kirjoittaja on VTT,
ekonomi ja sosiaalipolitiikan dosentti.
Hän on VVT:n hallituksen jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti