Ilman säätelyä bioenergian käyttö kääntyy itseään vastaan

Kuva: Sini Eräjää osallistui 30.11. VVT:n järjestämään bioenergian kestävyyttä käsitelleeseen seminaariin. 

Tilaisuus taltioitiin, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan
osoitteessa.




Suomen hallitus ja bioenergia-alan edustajat ovat kiitelleet kilvan bioenergian kestävyyskriteereitä koskevaa Euroopan komission esitystä, joka julkaistiin osana uutta uusiutuvan energian direktiiviä. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessakin (4.12.) todettiin, että esitys ei tuo minkäänlaisia esteitä biomassojen energiakäytölle. Voidaan siis jatkaa kuten tähänkin asti ja saada vielä EU-lainsäädännön kestävyysmerkinnät päälle.

Valitettavasti kommentaattorit ovat oikeassa. Komission esitys ei tule juuri ohjaamaan metsäenergian käyttöä kestävämpään suuntaan. Ilmaston tai ympäristön kannalta tässä ei ole mitään kiiteltävää. Komission esitys edellyttää lähinnä jonkinlaista kansallista metsälainsäädäntöä ja päästöjen laskemista maankäyttö- ja metsäsektoreilla (ns. LULUCF-sektoreilla). Näiden sektoreiden päästölaskennasta on oma EU-lainsäädäntöesityksensä, josta vielä neuvotellaan. Kun se astuu voimaan, jokainen EU-maa tulee täyttämään nämä ”kestävyysvaatimukset” – kuten myös lähes kaikki Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat.   

Komission esityksen lähtökohtainen ongelma on, että bioenergian kestävyys ei tarkoita samaa kuin metsätalouden tai puun kasvatuksen kestävyys. Suomessa tiedetään hyvin ettei kansallinen metsälainsäädäntö ole onnistunut turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta. Vielä vähemmän se on kyennyt takaamaan päästövähennyksiä bioenergian käytöstä. Etenkään kokonaisten puiden, kantojen tai usein jopa harvennuspuun polttaminen energiaksi ei suomalaisenkaan tutkimuksen mukaan tuota riittäviä päästövähennyksiä – oli metsätalous kuinka ”kestävää” tahansa. Lainsäädäntö ei myöskään vastaa kantojen ja hakkuutähteiden korjuusta syntyviin uusiin ympäristöhaasteisiin.

Päästöjen pelkkä laskeminen ei ole sama asia kuin niiden vähentäminen. Metsien ja maa-alueiden päästötaseesta on tärkeää pitää kirjaa ja saada nämä sektorit mukaan EU:n ilmastotavoitteisiin. Päästöjen ja nielujen laskeminen ei näillä sektoreilla toimi kuitenkaan samoilla säännöillä kuin esimerkiksi energiasektorilla. Niiden täsmällinen arvioiminen on usein hankalaa. Sen myötä on hämmentävää huomata että Suomi lobbaa parhaillaan EU:ssa metsäsektorille laskentasääntöjä, jotka piilottaisivat kasvavan bioenergian käytön ja hakkuiden tuottamat päästöt.

Bioenergian käyttöä ohjaa ensikädessä energiapolitiikka, etenkin uusiutuvan energian tavoitteet ja tuet. Jos halutaan varmistaa että bioenergia tuottaa merkittäviä päästövähennyksiä ja on kestävää, täytyy tälle asettaa ehdot energiapolitiikassa. Komission esitys jättää nämä huolet muiden sektoreiden ja muun lainsäädännön vastuulle.  

Rajattomasti kasvanut metsäenergian ja muun bioenergian käyttö on johtanut lukuisiin ympäristön ja ilmaston kannalta ongelmallisiin käytäntöihin ympäri Euroopaa. Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet voimakkaasti Sipilän hallituksen metsäenergiasuunnitelmia, jotka tulevat johtamaan metsänielujen merkittävään pienemiseen. Hiljattainen BirdLife Europen raportti dokumentoi kuinka jokivarsimetsiä Italiassa on alettu hakkaamaan bioenergiaksi, kuinka EU markkinoille myyvä venäläinen jättipellettitehdas tekee pellettejä kokonaisesta runkopuusta, ja kuinka Slovakiassa kokonaisia puita on haettu jopa suojelualueilta sähköntuotantoa varten.  

Tällaiset tapaukset tuskin vastaavat kenenkään mielikuvaa paremmasta ja kestävästä, uusiutuvaan energiaan perustuvasta tulevaisuudesta. Jos poliittinen ohjaus ja kannustimet eivät muutu nykyisestä, eivät myöskään nämä huonot käytännöt tule muuttumaan, jolloin bioenergian käytön kasvu kääntyy itseään vastaan. Mikäli poliittinen ohjaus säilyy muuttumattomana, ei markkinoilla myöskään tehdä tilaa kestävimmille bioenergiavaihtoehdoille, jotka perustuvat puhtaasti vaikka maa- ja metsätalouden jätteille. Kestävyyskriteerit tai lainsäädäntö, joka ei tarjoa muuta kuin vihreän leiman varsinaisiin ongelmiin puuttumatta, ei tarjoa sitä vakaata toimintaympäristöä tai parempaa julkisuuskuvaa, jota monet bioenergia-alalla kaipaavat.

EU:ssa on jo kokemusta siitä miten käy jos bioenergian ongelmia koetetaan ratkoa puolivillaisella kestävyyslainsäädännöllä. Liikenteen biopolttoaineille, joita tehdään lähinnä maataloustuotteista, esitettiin kestävyyskriteereitä jo vuonna 2009. Nämä kriteerit sivuuttivat kysymyksen epäsuorista maankäytön muutoksista (ILUC) johtuvista päästöistä, jotka tekevät monista ruokakasveista valmistetuista biopolttoaineista fossiilisia vaihtoehtoja pahempia. Päästöongelmat eivät kuitenkaan sivuuttamalla kadonneet vaan kasvava kriittikki tiedeyhteisön ja kansalaisten suunnalta pakotti lopulta EU:n muuttamaan biopolttoaineiden kestävyyslainsäädäntöä vuonna 2014.

Politiikan ja ohjauskeinojen muuttaminen kesken kaiken voi olla myrkkyä alan toimijoille, jotka hakevat vakaata toimintaympäristöä. Käykö metsäenergian kanssa nyt samoin, jos tiede ja todellisuus ohitetaan, vai olisiko parempi laittaa asiat saman tien oikeille raiteille? Bioenergian käytölle kaivataan selkeitä linjauksia, joilla voidaan rajoittaa sen kontrolloimatonta kasvua. EU:n tulisi kaikin keinoin torjua maatalousmaata kuluttavien ruokakasvien, suoraan metsistä tulevan runkopuun ja biomassan käyttöä tehottomaan sähköntuotantoon, vaikka se tapahtuisi uusiutuvan energian nimikkeellä.

Sini Eräjää

Kirjoittaja toimii BirdLife Europe -järjestön bioenergia-asiantuntijana Brysselissä.