Vapaus valita toisin

Vapaus valita toisin
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nasima Razmyar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nasima Razmyar. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. toukokuuta 2016

Ilmastonmuutos ja pakolaiskysymykset keräsivät ennätysyleisön VVT:n ja SLL:n yhteiseen seminaariin


Kuva: SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula oli yksi ilmastoseminaarin alustajista.

Eurooppasali oli ääriään myöten täynnä kun Vapaus valita toisin (VVT) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) järjestivät 18.5.2016 yleisötilaisuuden ilmastonmuutoksen ja pakolaiskriisien yhteyksistä.



Alustajiksi oli pyydetty alansa johtavia asiantuntijoita Ilmatieteen laitokselta, Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Amnestysta, SPR:stä, SLL:stä ja Kepasta.

Ilmatieteen laitoksen professori Hannele Korhosen mukaan ilmastonpysäyttäminen kahteen asteeseen edellyttäisi että päästöt lähtisivät laskuun vuodesta 2020 lähtien. Sen tulisi olla kaikkien poliittisten valintojen lähtökohtana.

Luken erikoistutkija Helena Kahiluoto muistutti että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen edellyttäisi merkittäviä muutoksia ruokailutottumuksiimme, kuten lihantuotannon vähentämistä ja kasvipitoisen ravinnon lisäämistä. Kahiluodon mukaan Saharan etelänpuoleisissa maissa ruokaturvattomuudella on jo nyt vaikutuksia lasten fyysiseen ja henkiseen kehitykseen: alle viisivuotiaista lapsista 40 prosenttia on kitukasvuisia. Ellei tilanteeseen puututa, ilmastonmuutoksen lisäämä ruokaturvattomuus johtaa poliittisen epävakauden lisääntymiseen ja kokonaisten väestöryhmien muuttoliikkeeseen.

SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula kertoi että vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien kustannukset nousevat vähintään 266 miljardiin euroon.

SLL:n suojeluasiantuntija Hanna Ahon mukaan päästövähennysten epäonnistuminen ja neljän asteen lämpenemisen aiheuttama merenpinnan nousu tarkoittaisi, että arviolta 627 miljoonaa ihmistä menettäisi kotinsa vuosisadan loppuun mennessä.

Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Jonas Biström arvioi että vuodesta 2020 alkaen ilmastorahoitukseen olisi varattava vähintään 300 miljardia euroa vuodessa, jotta kehittyvät maat kykenisivät sopeutumaan ilmastonmuutokseen. ”Ilmastorahoitus ei ole kehitysapua vaan kompensaatiota teollistuneiden maiden aiheuttamille haitoille”, Biström muistutti.

Alustusten jälkeen käydyssä paneelikeskustelussa tutkija ja kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo (vas) muistutti että ilmastonmuutosta voi olla vaikea torjua markkinafundamentalismin vallitessa. ”Olemme kaikki tämän ajattelutavan läpitunkemia”, Honkasalo totesi.

Amnestyn toiminnanjohtaja Niina Laajapuron mielestä maailmassa on vastuunkannon kriisi. Miljoonan pakolaisen vastaanottamisen ei luulisi olevan vauraalle Euroopalle ongelma, jos väestöltään Suomen kokonainen Libanon on kyennyt yksin huolehtimaan samasta määrästä.

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sdp) kysyi pitääkö pakolaisten hukkua Itämerellä ennen kuin ymmärrämme mistä pakolaiskriisissä on kyse. Hän viittasi pakistanilaiseen ihmisoikeusaktivisti Malala Yousafzain toteamukseen, jonka mukaan paras ase ilmastonmuutosta vastaan on antaa tytöille kirjat. ”Nyt, jos koskaan, tarvitaan kehitysyhteistyömäärärahoja kehittyvien maiden ruokaturvan ja naisten koulutuksen tukemiseksi”, Razmyar muistutti.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pariisin jälkeen


EU:n tulevaisuus on moniarvoisuudessa ja solidaarisuudessa


Pariisin terrori-iskut ovat järkyttäneet ihmisiä asuinpaikastaan riippumatta. Iskut osoittavat että maailma on yhtä myös väkivallan ja sorron edessä. Se mikä tapahtuu Syyriassa, heijastuu ennen pitkää myös omassa arjessa. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta. Uskonnollinen vastakkainasettelu ja arvokonservatismi johtavat vain tilanteen kärjistymiseen.

Tätä taustaa vasten tuntuu turhauttavalta seurata EU:n jäsenmaiden kinastelua aikamme suurten haasteiden edessä. Kyynisyys on näkynyt parhaiten pakolaiskriisin hoidossa: Puola, Tsekki, Unkari ja Slovakia ovat haranneet kynsin hampain yhteisvastuun periaatetta vastaan, minkä seurauksena myös muut jäsenmaat ovat olleet haluttomia etenemään asiassa. Sen seurauksena 27.5. ja 9.9. hyväksytystä, yhteensä 160.000 pakolaisen jakokiintiöstä vain pari sataa on saatu toistaiseksi siirrettyä sovitun mukaisesti EU:n jäsenmaiden kesken.

Kansallisella tasolla tilanne edellyttäisi suurempaa joustavuutta maahanmuuttajien kotouttamisessa ja työllistämisessä. Tuntuu kohtuuttomalta ettei järjestelmämme salli pakolaisten osallistumista työelämään omalla panoksellaan. Kuukausien toimettomuus vastaanottokeskuksissa kiristää myös pakolaisten ja kantaväestön välisiä suhteita tarpeettomasti.

EU on polkenut samanlaisessa suossa rahaliiton kanssa. Vuosia kestänyt Kreikan rahoituskriisi on saatu vähäksi aikaa rauhoittumaan. Rahaliiton kykenemättömyys joustaa jäsenmaiden tarpeiden mukaan on osoittautumassa kuitenkin paljon vakavammaksi ongelmaksi. Ikäväksi asian tekee se ettei rahaliitosta luopuminen tule käytännössä kyseeseen.

Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman ilmaisi asian tuoreessa kirjassaan (Väärää talouspolitiikkaa) seuraavasti: ”Rahaliitto oli uljas hyppy tuntemattomaan, joka on toistaiseksi epäonnistunut surkeasti. Nykytilanteessa rahaliittoa ei pidä koossa sitä koskeva innostus vaan pelko siitä hallitsemattomasta taloudellisesta ja poliittisesta katastrofista, johon hankkeen peruuttaminen herkästi johtaisi.”

Mikäli EU joskus selviää näistä ongelmista, sen kannattaisi keskittyä koordinoimaan jäsenmaiden asioita niillä toimintalohkoilla, joihin sillä on parhaat edellytykset. Pakolais-, terveys- ja ympäristöasiat ovat esimerkkejä alueista, joissa EU:n lisäarvo toteutuu parhaiten. Talous- ja rahapolitiikka ovat taas kysymyksiä, joissa jäsenmaita ei pidä pakottaa samaan muottiin.

                                                               ***

Vapaus valita toisin ry. järjestää tämän syksyn aikana kaksi Minne Suomi on menossa -sarjan yleisötilaisuutta, joissa käsitellään edellä mainittuja kysymyksiä. Keskiviikkona 18.11. klo 17-19 Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta sekä kansanedustajat Elina Lepomäki (kok) ja Tytti Tuppurainen (sdp) keskustelevat rahaliiton tulevaisuudesta. 

Keskiviikkona 2.12. klo 17-19 sisäministeri Petteri Orpo (kok), kansanedustajat Nasima Razmyar (sdp) ja Ozan Yanar (vihr) sekä Helsingin aikuisopiston apulaisrehtori Jyrki Sipilä puivat monikulttuurisuuden haasteita. Molemmat tilaisuudet järjestetään Eurooppasalissa, Voima-talossa (Malminkatu 16, Helsinki). Lisätietoja osoitteesta www.vapausvalitatoisin.com

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on Vapaus valita toisin ry:n varapuheenjohtaja.